Klassinen hieronta

Alkusivelyä selälle klassisen hieronnan ottein.

Hieronnalla on pitkät perinteet lääketieteen historiassa. Varhaisimmat maininnat ovat peräisin Kiinasta n. 2700 eKr. Intialainen Ayurveda kuvaa hierontahoitoja n. 1800 eKr. omissa lääketieteen kirjoituksissaan. Persialaiset käyttivät puolestaan hieronta- ja manipulaatiohoitoja satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua.

Lääketieteen oppi-isänä pidetty Hippokrates (460-377 eKr.) kirjoitti hieronnasta hoitomenetelmänä vammojen kuntoutuksessa ja ummetuksen hoidossa.

Hieronta kehittyi, ja se hyväksyttiin ensimmäistä kertaa oppiaineeksi vuonna 1813 ruotsalaisen Per Henrik Lingin (1776-1839) toimesta Stockholms Kungliga Gymnastiska Institut:ssa - siitä sai alkunsa maailmalla tunnettu "Swedish Massage".

Vuonna 1893 saksalainen Albert Hoffa (1859-1907) julkaisi klassisen, hierontatekniikoita käsittelevän kirjan; Technik der Massage. Klassisen hieronnan otteita ovat sively, hankaus, pusertelu, täristys ja taputtelu. Perusotteiden joukkoon on yleistynyt rullauksen ja ravistelun käyttö. Urheiluhieronnasta tuttuja hierontaotteita käytän myöskin tarpeen mukaan soveltaen; syvää poikittaishierontaa, vääntöhierontaa, syvää kitkahierontaa ja painallushierontaa. Lisäksi hoitoon voi kuulua lihaskalvojen venytystä (myofascial release) ja/tai venytyshierontaa (stretching massage) - ei kuitenkaan kaikkea kaikille.

1900-luku oli lääketieteellisten menetelmien kehittelyn, tutkimusten ja kirjallisten tuotosten kulta-aikaa - myös hieronnan osalta, kunnes farmakologia alkoi kehittyä ja vei tutkimusresurssit.

Suomessa hieronta on kuulunut vuosisatoja osana kansanparannuskulttuuriimme, kuppauksen, taulaamisen, suonen iskennän ja veren seisautuksen ohella. Hieronnan opetus alkoi vuonna 1882 voimistelunopettajakoulutuksessa ja jatkui vuodesta 1908 lähtien lääkintävoimistelijakoulutuksessa. Mauri Hartea perusti varsinaisesti ensimmäisen hierojakoulutuspaikan, Suomen Kansanomaisen hieromaopiston vuonna 1893 ja kirjoitti kirjan; Hieromaoppi, 1930.

Hierontaa pidettiin vuosisadan alussa perustavaa laatua olevana hoitomuotona, ja niinpä Lääkintöhallitus määräsi vuonna 1904 hierontakurssin pakolliseksi lääketieteen kandidaateille. Samoihin aikoihin hieroja-nimike muuttui mekanoterapeutiksi.

Nykyinen, klassisen hieronnan koulutus on saanut vaikutteensa Ruotsista ja Saksasta sekä omasta kansallisesta kansanparannusperinteestämme, mutta juuret versoavat läpi jokaisen maailmalla vallinneen lääketieteen aikakauden.

Opiskelin itse koulutetuksi hierojaksi vuosina 1999-2000 Savonlinnan Aikuiskoulutuskeskuksessa (SAKKE).

Indikaatiot:

  • Terveydenhoito - Hieronnan tarkoitus on yleinen rentoutuminen ja mielihyvä, mikä vaikuttaa terveyttä edistävästi ja osaltaan tiettyjä sairauksia ehkäisevästi.
  • Sairaanhoito - Hieronta tukitoimintona, osana laaja-alaisempaa kuntoutusta tai erillisenä, spesifinä kivun/muun oireen hoitona.
  • Urheilijan lihashuolto - Hieronta osana valmennussuunnitelmaa. Hieronnalla voidaan ehkäistä vammojen syntymistä, edistää niiden paranemista, nopeuttaa palautumista fyysisestä kuormituksesta sekä parantaa liikkuvuusominaisuuksia.

Kontraindikaatiot:

  • Traumat (Akuutit); Avohaavat, ruhjeet, murtumat, palo- ja paleltumavammat, jännevenähdys/-repeämä tai katkeaminen, lihasrepeämä/-katkeaminen
  • Luukalvontulehdus
  • Nivelreuma ja kihti (Aktiivinen vaihe)
  • Lihasreuma (Aktiivinen vaihe)
  • Limapussin tulehdus
  • Lihaksen luutumistulehdus
  • Infektiot ja tarttuvat ihotaudit
  • Laskimotukos
  • Verenvuototauti
  • Keinotekoiset verisuonet
  • Syöpä
  • Spastiset halvaukset
  • Tyrä
  • Suurentuneet imurauhaset
  • Iskeeminen kudos
  • Suonikohjut
  • Operatiiviset toimenpiteet (Akuutit)

Listaa hieronnan kontraindikaatioista voidaan pitää melko suhteellisena, eikä tietyiltä osin ehdottomana. Sairauden tila, laajuus, kesto ja varoajat on huomioitava aina tapauskohtaisesti.

Muuta huomioitavaa:

Klassisen hieronnan hoitoaikani ovat melko pitkiä; osahieronnat 60 min, puolihieronnat 90 min ja kokohieronta 120 min. Hierontatyylini perustuu rauhallisiin liikkeisiin, tarkasti lihaskohtaiseen ja ongelmakeskeiseen käsittelytapaan sekä runsaisiin toistomääriin tarkoituksenmukaisin ottein suoritettuna, varmistaen onnistuneen lopputuloksen. Rentoutuminen ja oireiden/kivun lievittyminen toteutuu parhaiten tällaisen "suostuttelu-menetelmän" avulla. "Anna siis hieman enemmän aikaa itsellesi."

 

Hermoratahieronta

Hermoratahieronta etenee järjestelmällisesti perushoitopaikkoja pitkin. Pää ja dekolteealue juuri hierottu. Vuorossa vasen käsi ja ranteen sähköistysalueet.

Hermoratahieronta akupunktuurisena hoitomenetelmänä pohjautuu vuosituhansia vanhaan kiinalaiseen lääketieteeseen - energiaratajärjestelmiin eli meridiaaneihin ja akupunktiopisteisiin. Hoitokäytäntö muistuttaakin osin akupistepainantaa ja -hierontaa. Länsimaissa muokkautunutta hoitomuotoa on sittemmin alettu kutsua meridiaaniterapiaksi.

Suomeen hoitomuoto kulkeutui pioneeri Annikki Kankkusen mukana Saksasta 1970-luvulla. Hän nimesi hoitomuodon "hermoratahieronnaksi", perustaen alan ensimmäisen oppilaitoksen (Kuopion Kipuklinikka ky) ja opettaen oppilaitaan hermorataterapeuteiksi. Sittemmin perinteinen oppilaitos muutti nimensä Suomen Hermoratahierojaopistoksi.

Hermoratahieronta on kokonaisvaltaista ja sopii lähes kaikenkuntoisille/-ikäisille ihmisille. Se suoritetaan aluksi kokohierontana päästä varpaisiin melko kevyellä paina-pyöritä-otteella, ilman öljyä. Hoitoaika kestää kerralla helpostikin yli 120 min, ja hoitokertoja pitäisi ideaalisesti olla 5:n sarja viikon välein. Sen jälkeen hoitojen väliä pidennetään, ja voidaan siirtyä 75 min puoliterapia-aikoihin.

Hermoratahieronta stimuloi hermosoluja, palauttaa homeostaasia, tehostaa erityselinten toimintaa ja ravinteiden imeytymistä sekä tekee siten elimistöstä puolustuskykyisemmän. Lisäksi mahdollisia hoidon vaikutuksia ovat yleinen rentoutuminen ja rauhoittuminen, kivun lievittyminen, paksusuolen toiminnan, aineenvaihdunnan ja lymfaneste- sekä verenkierron parantuminen - hermoratahieronta aktivoi kehoa itseään tasapainottamaan toimintojaan.

Hermoratahierontaa voidaan kuvata meridiaaneilla sijaitsevien akupunktiopisteiden käsittelyksi, mitkä noudattavat elintoimintoja säätelevien autonomisen hermoston (ääreishermosto) kulkureittejä - "hermoratoja". Perushoitopaikkoja (akupunktiopisteitä) käsittely sisältää hieman yli sadan. Hoidossa otetaan huomioon myös kehon sähköistysalueet, yhteistoiminnalliset lihakset ja vastakappaleet. Hoito päättyy kevyeeseen ja rentouttavaan koko selän sivelyhierontaan.

Opiskelin hermoratahierojaksi vuosina 2003-2004 Sisälähetysseuran oppilaitoksella, Pieksämäellä.

 

Hermoratahieronta on edennyt jo loppusuoralle. Oikeanpuoleisen selän osan käsittelyä pitkin Virtsarakkomeridiaanin sisempää linjaa.

Indikaatiot:

  • Yleiset kivut ja säryt kehossa
  • Päänsäryt, migreeni
  • Hermostolliset ongelmat; Hermopinnetilat
  • Vatsan toiminnan ongelmat
  • Suolen toiminnan ongelmat
  • Virtsaamisongelmat
  • Turvotus, hikoilu
  • Vaihdevuosioireet
  • Uniongelmat
  • Levottomat jalat, lihaskrampit, lihaskireydet

Kontraindikaatiot:

  • Raskaus (Ei ensimmäisen 3 kk:n, eikä viimeisen 2 kk:n aikana -> komplikaatiovaara)
  • Operatiiviset toimenpiteet (Varoaika 8 vkoa)

 

 

Intialainen päähieronta

Hiuspohjan lämmityshierontana pään sivut pitkittäin kämmentyynyotteella.

Intialaisen päähieronnan idea on ihmisyyden vahvistamisessa ja aidossa välittämisessä. Se on kiehtovasta nimestään huolimatta länsimaiseen elämäntapaan sopivaa, yksinkertaista ja rauhoittavaa hierontaa, joka laukaisee jännityksiä ja helpottaa sen aiheuttamia oireita - todellista stressipesua.

Hoito tasapainottaa autonomista hermostoa ja siten nopeuttaa kehon omia paranemisprosesseja sekä ennaltaehkäisee sairauksia vahvistamalla vastustuskykyä. Hoidon aikana vapautuvat endorfiinit vaikuttavat tehokkaasti myös mieleen antaen voimia ja elämäniloa.

Se on hetki hiljaisuutta, joka saa pysähtymään ja kuulemaan omia ajatuksia sekä tuntemaan levollisuuden aaltoja - hyvä ja rento olo alkaa vallata mielen. Se puolestaan parantaa yleistä hyvinvointia ja jaksamista arjessa.

Intialaisen päähieronnan syntyhetket sijoittuvat yli 1000 vuoden päähän intialaisten perheiden perinteisiin. Se pohjautuu noin 4000 vuotta vanhaan elämän tieteeseen, Ayurvedaan. Sitä käytettiin vauvaikäisille lapsille aivojen terveeseen kehittymiseen, päälaen aukileiden umpeutumiseen, hyvän näkökyvyn turvaamiseen ja kehon energiakierron vahvistamiseen (Päälaki, 7. chakra). Intialaiset naiset ovat hyödyntäneet päähierontaa pitääkseen hiuksensa terveinä, kiiltävinä ja vahvoina. Hoitoperinne elää Intiassa vieläkin vahvana partureiden keskuudessa, maaseuduilla perheiden viikottaisina yhteistapahtumina ja kaupungeissa turistipalveluina.

Intialaisen päähieronnan länsimaisen version kehitteli osteopaatti/hierontaterapeutti Narendra Mehta. Tämän stressiä laukaisevan hoitomuodon (pään alue-niska-hartia-olkavarret) hän esitteli Englannissa vuonna 1981.

Intialainen päähieronta, "länsimaisena stressipesuna", löysi tiensä Suomeen irlantilaiskouluttaja Dee Ahernin kurssien myötä vuonna 1999.

Opiskelin intialaisen päähieronnan perus- ja jatkokurssit Joensuussa/Mikkelissä vuonna 2004.

Pään nykytyshierontaa molemminpuolisilla korvalinjoilla.

Indikaatiot:

  • Stressi
  • Päänsärky, migreeni, pään alueen jännitystilat
  • Niska-hartia-alueen säryt ja jännitystilat
  • Väsymys; mieli, silmät
  • Unihäiriöt
  • Levottomuus, jännittyneisyys
  • Tinnitus (stressi, tunteet)
  • Keskittymiskyvyn lisäämiseen ja ajattelun selkeyttämiseen
  • Mielen rauhoittamiseen
  • Aivotoiminnan aktivoimiseen
  • Pään alueen ja päänahan verenkierron vilkastuttamiseen (hiusten kasvu)
  • Energisyyden lisäämiseen
  • Hyvän olon, hyvän mielen ja mielihyvän lisäämiseen
  • Hemmotteluun

Kontraindikaatiot:

  • Aivoverenkierron häiriöt/Pään alueen verisuonisairaudet
  • Epilepsia
  • Valtimonkovettumatauti
  • Syöpä
  • Erittäin korkea tai matala verenpaine
  • Iho- ja nikamatulehdukset
  • Ihosairaudet (tarttuvat, haavaiset)
  • Kystat
  • Pään alueen avohaavat/-vammat

Muuta huomioitavaa:

Intialainen päähieronta sopii erittäin hyvin myös raskaana oleville.

 

 

Osteopaattinen mobilisointi

Kaularangan osteopaattista mobilisointia. Paravertebraalihasten venytyshierontaa ja pumppausta nosto-veto-tekniikalla.

Osteopatia on tuki- ja liikuntaelinsairauksien manuaalinen diagnostiikka- ja hoitomenetelmä. Sen perusideana on tuki- ja liikuntaelinten, erityisesti nivelten, toiminnallisten häiriöiden korjaaminen. Nykyään tästä puhuttaessa käytetään primary somatic dysfunction-termiä, jolla tarkoitetaan nivelen liikkuvuuden alentumista ilman deformiteetteja tai johonkin sairauteen viittaavia tutkimuslöydöksiä.

Osteopaattinen mobilisointi (artikulaatio+hieronta) on yksi osteopaattien käyttämistä manuaalisista hoitomenetelmistä. Sillä tarkoitetaan pehmytkudosten hierontaan liittyvää nivelten rytmistä artikulointia nivelten normaalien liikelaajuuksien alueella, aikaansaaden liukuminen nivelpintojen välille samalla, kun lihakset on pyritty rentouttamaan maksimaalisesti ja niitä venytetään (normaali aktiivinen/passiivinen venytys, muscle energy technique tai positional release). Sillä pyritään parantamaan nivelten liikkuvuutta kohdistamalla käsittely periartikulaarisiin rakenteisiin; syviin lihaksiin, nivelkapseleihin/-siteisiin. Artikulaatiolla tarkoitetaan puolestaan nivelten toistuvaa rytmistä liikuttelua liikerajoitusta vastaan passiivisen liikelaajuuden rajoissa (liike hidas, liikelaajuus laaja).

Nivelten manuaaliseen terapiaan ja hierontaan liittyvien hoitomenetelmien perinteet ulottuvat vuosituhansien taakse lääketieteen historiassa. Hippokrates (460-377 eKr.) ja Galenus (131-201) kuvasivat manipulaatiohoitoja selkäkipujen, venähdysvammojen ja raajojen nivelten sijoiltaanmenojen hoitona.

Osteopatia on vanhin manipulaatiota harjoittavista koulukunnista. Sen perustaja ja oppi-isä, amerikkalainen Andrew Taylor Still (1827-1917) kehitti oman teorian sairauksien synnystä selkärankaperäisistä ongelmista ja loi tältä pohjalta niiden hoitomenetelmän.

Yhdessä skotlantilaisen William Smithin kanssa Still perusti Yhdysvaltain Kirksvilleen ensimmäisen osteopaattikoulun vuonna 1892.

Osteopatia oli jonkin aikaa lääkärikunnan hampaissa, mutta toiminta laillistettiin viralliseksi vuonna 1895. Vuonna 1913 Los Angelesin osteopatiakoulussa saattoi jo suorittaa samalla myös lääkäritutkinnon. Opintoihin lisättiin vuonna 1929 farmakologia American Osteopathic Associationin (AOA) toimesta - osteopaateille myönnettiin Amerikassa täydet lääkärioikeudet vuonna 1937, ja sama käytäntö on voimassa USA:ssa edelleenkin.

Osteopatiasta on eriytynyt matkan varrella kaksi erillistä koulukuntaa osteopatian rinnalle; kiropraktia ja naprapatia. Koulutus em. ammatteihin on saatavuuden/koulutustason takia suoritettu ulkomailla, lähinnä Englannissa tai Yhdysvalloissa. Osteopatian koulutusta annetaan nykyisin myös Suomessa, ainakin Helsingissa ja Kotkassa. Lisäksi järjestetään osteopatiaan liittyvää täydennyskoulutusta fysioterapeuteille (OMT) ja hierojille.

Suoritin osteopaattisen mobisoivan hieronnan & ylä-/alaraajojen manuaali- ja harjoitusterapian koulutuksen Helsingissä/Jyväskylässä vuosina 2006-2008.

Indikaatiot:

  • Nivelen aliliikkuvuus
  • Ensiasteinen nivelen toiminnanhäiriö
  • Osittainen sijoiltaanmeno
  • Lukkiutuminen
  • Rintakehän yläaukeneman syndrooma (TOS)
  • Lihasperäiset trigger-kivut
  • Ääreishermoston pinnetilat, säteilykivut

Kontraindikaatiot:

  • Korkeaenerginen trauma (Akuutti)
  • Nivelen epävakaus l. instabiliteetti >4 mm (Traumat ja degenaratiiviset muutokset; luun murtumat, nivelsidevauriot)
  • Välilevytyrä
  • Vaikea nivelkuluma tai nivelrikko 
  • Niveltulehdus 
  • Nivelreuma
  • Selkärankareuma
  • Muut reumasairaudet
  • Selkäytimen ontelotauti
  • Yliliikkuvuus
  • Nivelen täysimääräinen jäykistymä (Myös jäykistysleikkaukset)
  • Synnynnäiset epämuodostumat
  • Jännittynyt/pelkäävä potilas
  • Raskaus ja välittömästi synnytyksen jälkeen
  • Valtimon kovettumatauti ja valtimopullistuma
  • Verenvuototauti
  • Suolistotulehdus (Krooninen)
  • Selkäydinkanavan ahtauma
  • Juuriaukkokanavan ahtauma
  • Luuston haurastuminen ja siihen liittyvät tulehdussairaudet (Osteomyeliitti, luutuberkuloosi, osteopenia, osteoporoosi, riisitauti)
  • Voimakas skolioosi
  • Reumahilsettymä
  • Kihti
  • Intervertebraalinivelluun epätäydellinen uudiskasvu
  • Keliakia
  • Lääkehoidot (Hepariini-, kortikosteroidi- ja antikoagulanttihoito)
  • Pagetin tauti (Sekä luun uudismuodostuksen toimintahäiriönä että syöpänä rinnoissa)
  • Cushingin tauti (Hyvälaatuinen kasvain -> lisämunuaisten kuorikerroksen kortisoli-hormonin liikatuotanto ->luukato)
  • Kilpirauhasen ja lisäkilpirauhasen liikatoiminta
  • Syöpä (Metastaasit luustossa)

 

Perinteinen kiinalainen lääketiede - Akupunktio

Perinteisen kiinalaisen lääketieteen mukainen Bi-kipusyndrooman hoito akupunktiolla. Usein oireet ilmenevät niska-hartia-lapa-alueella juuri Sappirakko-, Virtsarakko-, Ohutsuoli- ja/tai Paksusuoli-meridiaaneilla.

Muutamissa kulttuureissa lääkinnälliset tiedot ja taidot kehittyivät lääketieteelliseksi järjestelmäksi, joka sisälsi ihmisen rakenteen ja toimintojen selityksen sekä opin tautien synnystä ja hoidosta. Perinteinen kiinalainen lääketiede on osa tällaista maapallomme vanhinta kulttuuriperinnettä, lähes 5000 vuoden takaa.

Perinteistä kiinalaista lääketiedettä (PKL) on harjoitettu, tutkittu ja kehitetty eri koulukunnittain vallinneen dynastian, provinssien, hallinneen keisarikunnan mieltymysten ja asiaan vihkiytyneiden mestarilääkäreiden mukaan. PKL:n perusteos Keltaisen keisari Huangdin (2697-2597 eKr.) Neijing Suwen Lingshu kirjoitettiin 200-luvulla eKr., josta tuli koko kiinalaisen lääketieteen alaa yhdistävä sisätautiopin "klassikko". Toinen suuri perusteos Nanjing kirjoitettiin noin 100-luvulla, sisältäen yhtenäisen ja systemaattisen Yin/Yang-teorian ja 5-elementin teorian esityksen.

Huo Tuo (110-207) oli ensimmäinen historiallisesti todennettu kirurgi, joka leikkasi kehittelemänsä anesteettisen pulverin avulla. Hänen mukaansa on nimetty selkärangan empiiriset extra-pisteet, Huotuojiaji-pisteet.

Merkittäviä teoksia PKL:ssä on kirjoitettu lukuisia; Zhang Zhongjing (142-220), Shan han Lung (Kuumetaudit); Huang Fu Min (215-286), Zhenjiu jiayi jing (Akupunktuuri ja moxibustio); Nang Shuhe (210-285), Maijing (Pulssit); Ge Hong (281-341), (Farmakologia); Pao ku (288-343), (Moxibustio ja ihotaudit); Sun Simiao (590-682), (A Shi-pisteet l. trigger-pisteet); Wang Weiyi, (Pronssimiehen klassikko - pisteopas); Li Shizhen (1518-1593), Bencao gangmu (Rohdot ja rokotukset).

Keisarillinen lääketieteellinen yliopisto perustettiin pysyväksi vuonna 618, samalla perustettiin vastaavanlaiset yliopistot joka provinssiin.

1600-luvun lopulla perinteinen kiinalainen lääketiede saapui Eurooppaan jesuiittamunkkien ja lääkäreiden mukana. Merkittävimmän eurooppalaisen PKL-teoksen L´Acuponcture (1929) kirjoitti ranskalainen Soulié de Morant. Ranska ja Saksa olivatkin edellä kävijöitä PKL-koulutuksen järjestämisessä. Nykyään PKL on levittäytynyt lähes maailmanlaajuiseksi ja koulutusta tarjotaan jopa yliopistotasoisena.

Vuonna 1975 Lääkintöhallitus virallisti akupunktion aseman kirjeellään, jossa se totesi, että "akupunktio on lääkinnällinen toimenpide, jota saavat antaa lääkärit, hammaslääkärit ja eläinlääkärit". Myöhemmin 1990-luvulla akupunktion harjoittamisoikeus vapautui, ja koulutusta alettiin järjestää yksityisesti kaikille alasta kiinnostuneille. Samalla PKL on kuitenkin "länsimaistunut" ts. koulutustarjonta keskittyy pitkälti kivun hoitoon (Analgesia). PKL sisältää kuitenkin paljon enemmän, kuten sisäelinten säätelymekanismin ja joukon erilaisia hoitokeinoja - se käsittelee ihmistä aina kokonaisuutena, juuritasolta lähtien.

Ensimmäisen suomenkielisen ja kattavan perinteisen kiinalaisen lääketieteen perusteet-kirjan, Lohikäärmeen lääketiede, kirjoitti Elina Hytönen vuonna 1997.

Perinteisen kiinalaisen lääketieteen teoreettisena pohjana on taolaisuus, tuhansia vuosia vanha filosofia. Taossa ilmentyy Qin kaksi toisilleen vastakkaista poolia - Yin Qi ja Yang Qi. Qi on ihmisen elimistöä ja elintoimintoja ylläpitävää, elämän energiaa. Qin tasapaino on elimistön terveydelle olennaisen tärkeää - ihminen on terve, kun Yin ja Yang ovat tasapainossa.

Kehon Yin/Yang-tasapaino ei ole kuitenkaan koskaan stabiili, vaan se on alati suhteellisessa muutostilassa. Tasapainotilaan vaikuttavat jatkuvasti ulkoiset patogeeniset syytekijät (Sääilmiöt), sisäiset taudinaiheuttajat (Tunteet) ja muut syytekijät, kuten perimä, liikarasitus, huono ravitsemus, traumat ja/tai vääränlainen hoito.

Qi virtaa ihmisen sisällä olevissa kanavissa monessa eri tasossa ja suunnassa sekä toimii monissa eri tehtävissä. Akupunktiopisteiden muodostamia kanavareittejä kuvataan meridiaaneina. Qin kiertokulkuun voidaan vaikuttaa juuri tiettyjen akupunktiopisteiden kautta. Kanavat ovat verkostomaisesti yhteydessä toisiinsa sekä sisäelimiin, joiden toimintaan puolestaan Yin Qi ja Yang Qi vaikuttavat. Siten akupunktiolla aikaansaadaan sisäelinten säätelymekanismivaikutukset.

Qin tulisi voida liikkua kanavissa esteettömästi, oikeaan suuntaan ja oikealla nopeudella, toteuttaa eri tehtäviä, jotta se voisi suojata, lämmittää, muuntaa, kuljettaa, pitää paikoillaan ja aktivoida liikettä sekä sitä tulisi olla ylipäätään riittävästi.

Perinteinen kiinalainen lääketiede on kokonaisvaltaista. Kokonaisvaltaisuuden idea on läpikäyvä piirre PKL:n käsityksissä ihmisen fysiologiasta ja anatomiasta, hänen sairastumisestaan ja tervehtymisestään. Länsimainen lääketiede hoitaa sairautta, perinteinen kiinalainen lääketiede hoitaa ihmistä.

Länsimaisen lääketieteen edustajien hyväksyntä akupunktiota kohtaan on ollut monikirjavaa. Upsalassa vuonna 1829 väitelleen Gustav Landgrenin arvelut akupunktion vaikutustavoista osoittautuivat kuitenkin todeksi ja hoitotulokset hyviksi kipujen ja särkyjen hoidossa, jolloin akupunktio alkoi saada laajempaa hyväksyntää. Gustav Landgren: "Akupunktion vaikutustapa liittyy jotenkin hermoston toimintaan."

Nykyään tiedetään, että akupunktioneulan pistämisen jälkeen hermoston synapseissa vapautuu endorfiineja ja enkefaliineja sekä muita synapsijohtumiseen vaikuttavia välittäjäaineita. Näin tapahtuu sekä ääreis- että keskushermostossa ja vegetatiivisessa hermostossa. Endorfiineilla on morfiininkaltainen vaikutus. Ne voivat toimia kolinesteraasi-inhibiittoreina ja siten hidastaa asetylkoliinin hajoamista. Kolinerginen johtuminen vahvistuu ja adrenerginen heikkenee. Vegetatiivinen tasapaino syntyy sympaattisen tonuksen alenemisen ja parasympaattisen tonuksen vahvistumisen vuoksi - Yang Qi ja Yin Qi siis harmonisoituvat. Akupunktion vaikutusmekanismi on länsimaisen koululääketieteen määritelmän mukaan hormonivälitteistä neurofysiologiaa.

Koululääketiede hyödyntää akupunktiota lähinnä vain kipujen ja särkyjen hoitoon ns. analgesiavaikutuksen vuoksi. Tutkimusten mukaan akupunktio onkin toiseksi tehokkain fysikaalinen hoitomuoto kroonisen kivun hoidossa - tehokkain on sähköakupunktio.

Kivuilla ja säryillä on aina jokin syy ilmenemiseensä - se on siis seurausta pitkään jatkuneesta tilasta tai akuutista traumasta/sairastumisesta. Hoidetaanpa oiretta perinteisen kiinalaisen lääketieteen tai "länsimaistuneen akupunktion" keinoin, niin ensiksi hoidetaan aina oiretta, siis kipua ja särkyä. Kun kivuttomuus saavutetaan täysin/lähes täysin, luulisi hoidon tehon olevan kerrassaan loistavan, hoitajan ammattitaidon mielettömän ja hoitomuodon mystiikan menevän jo yli ihmiskäsityksen. Ei aikaakaan, kun oire kuitenkin palaa uudelleen - syy kun jäi hoitamatta. Siihen kykenee vain perinteisen kiinalaisen lääketieteen akupunktuurihoitaja/asiantuntija erilaisilla diagnosointimenetelmillä kerätyn tiedon avulla suoritetulla, oikealla hoidolla - PKL hoitaa ihmistä kokonaisvaltaisesti juurta myöten, ei vain yhtä oiretta.

Opiskelin perinteisen kiinalaisen lääketieteen akupunktuurihoitajaksi Kiinalaisen Lääketieteen Instituutissa, Porvoossa/Helsingissä vuosina 2005-2008.

Korvanlehtiakupunktio l. aurikuloterapia on ranskalaisten kehittelemä hoitomuoto. Sitä voidaan käyttää muun hoidon tukena mm. vieroitettaessa eri nautintoaineista. Kuvassa liikalihavuuden hoitoon käytettävä neulotus. Korvaneulojen lisäksi voidaan käyttää itsemanipuloitavia korvanastoja tai -magneetteja. Aurikuloterapia on vain yksi pieni osanen kokonaishoitosuunnitelmaa.

Hoitokeinot:

  • Ravintoterapia
  • (Yrttilääkintä)
  • Akupunktio
  • Moxibustio (Suora ja epäsuora moxa)
  • Tulineula
  • Kolmisärmäneula ts. brikkaus
  • Luumunkukkavasara
  • Kuppaus (Kuiva-, mikro- ja makroverikuppaus)
  • Guasha
  • Tuina-hieronta, akupistepainanta ja -hieronta
  • (Qigong)
  • ALTENS-sähköakupunktio (8 elektrodia)
  • Korvanlehtiakupunktio (Korvaneulat, -nastat ja -magneetit)

Indikaatiot:

  • Päänsärky, migreeni
  • Huimaus
  • Hengenahdistus, hengästyminen
  • Astma
  • Allerginen nuha, ontelotulehdukset
  • Yskä
  • Emotionaaliset ongelmat
  • Unettomuus, uneliaisuus
  • Tinnitus
  • Väsymys
  • Rintakipu, rinnan ahdistus
  • Vatsan alueet kivut
  • Kylkikaaren alueen kivut
  • Ripuli/Ummetus
  • Virtsaamisongelmat; kivut, pidätyskyvyttömyys, yökastelu
  • Turvotus
  • Alaselän kivut, iskias-syndrooma
  • Muut kehon kivut ja säryt; nivelkivut, neuralgiat
  • Kroonistuneet sairaustilat
  • Parkinsonin tauti
  • MS-tauti
  • Halvaus; kasvohalvaus, AVH
  • Lihassurkastumat
  • Verenvuodot
  • Flunssa/vilustuminen, influenssa
  • PMS-oireet
  • Kuukautishäiriöt
  • Raskaudenaikaiset ongelmat; Aamupahoinvointi, turvotus
  • Synnytyksen jälkeiset ongelmat; Masennus, kivut
  • Vaihdevuosiongelmat

Kontraindikaatiot:

  • Sydänsairaus (Erittäin heikkokuntoinen potilas)
  • Hoitoa pelkäävä potilas
  • Mielisairaus (Psykoosit)
  • Verenvuototauti ja vakava maksasairaus (Mustelmavaara)
  • Ihottuma hoitoalueella
  • Tulehdustilat
  • Lapsipotilas (Kun ei vielä ymmärrä hoidon hyvää tarkoitusperää)
  • Lääkitykset (Verenohennuslääkitys, alhaisen verenpaineen lääkitys)
  • Raskaus (Ei saa käyttää tiettyjä akupunktiopisteitä, eikä lainkaan alavatsan/ristiselän pisteitä)

Kaikki edellä mainitut hoidon vasta-aiheet (kontraindikaatiot) ovat suhteellisia. Ehdotonta hoitokieltoa ei ole kuin raskaana oleville naisille tiettyjen hoitoalueiden/-pisteiden osalta. Muutoin vasta-aiheisuus on punnittava aina tapauskohtaisesti. Asiakkaan on kuitenkin oltava ymmärtäväinen annettavasta hoitotoimenpiteestä, suostuvainen hoitotoimenpiteeseen ja ymmärrettävä hoidon vaatimat turvallisuusnäkökohdat (Liikkumattomuus hoidon aikana).

 

 

Personal training

Mäkiloikkatreeniä. Jaksaa, jaksaa...

Personal trainingin alkuperä ja varhaishistoria, laajalla näkökulmalla tarkastellen, juontaa juurensa aina antiikin Kreikkaan asti, jolloin valmennettavina olivat sotaan valmistautuvat sotilaat/sotajoukot. Antiikin Kreikan kukoistuskaudet ja sotaisat laajentumispyrkimykset sijoittuivat klassiselle (480-330 eKr.) ja hellenistiselle (330-27 eKr.) kaudelle.

Suppeammalla näkökulmalla tarkastellen, voidaan personal trainingin syntyhetket sijoittaa 1900-luvun alun Yhdysvaltoihin, jolloin tavoitteena liikunnan osalta oli fyysisen yleiskunnon vahvistaminen ja siten raskaista töistä selviäminen (tehdas- ja kaivostyöt, rakentaminen ja maanviljely).

Lisää dippiä vaan...

Personal training-ammattina keksittiin Yhdysvalloissa 1930-luvulla. Henkilökohtaisen valmennuksen kummisetänä pidetään kalifornialaista Jack LaLannea (1914-2011), joka keksi lähes vahingossa toimintatavan, jolla pystytään muuttamaan ihmisten elämää, muokkaamaan heidän kehojaan ja saamaan heidät fyysisesti hyvään kuntoon. Hän perusti historian ensimmäisen terveys- ja kuntosalin Kaliforniaan 1930-luvun puolivälissä, jossa hän valmensi kaduilta haalimiaan asiakkaita.

Yhdysvalloissa alkoi 1930-luvun jälkeen yhä enemmän kiinnostaa voimannosto ja lihaksia kasvattava harjoittelu eli kehonrakennus. Veljekset Joe ja Ben Weidler olivat ensimmäisiä, jotka suosivat harjoittelua, jota tehtiin lihasten kasvattamiseksi, eikä vain tietyn urheilulajin takia. Veljesten vaikutus ja Yhdysvalloissa syntynyt trendi vaikuttivatkin siihen, että lihaskunnon harjoittaminen ja lihaksia kasvattava harjoittelu tulivat keskeiseksi osaksi personal trainerin työnkuvaa, ja on sitä edelleenkin.

Ihmisten kiinnostus terveys- ja kuntoiluasioita kohtaan on kasvanut kasvamistaan jokaisella vuosikymmenellä. 1950-luvulla ala alkoi lyödä läpi itseään ja liikunta-alan yritysten, harjoittelumahdollisuuksien sekä kysynnän määrä kasvoi, samalla lisääntyi myös personal trainereiden tarve.

 

Lihaskestävyysharjoittelua voi tehdä muunnellusti omaa kehonpainoa ja lähiliikuntapaikkoja hyödyntäen.

Modernin personal trainingin juuret juontavat 1980-luvun Hollywoodiin, jossa elokuvastudiot palkkasivat personal trainereita näyttelijöilleen - henkilökohtainen valmennus olikin lähinnä julkisuuden henkilöiden ylellisyyttä. 1990-luvulle tultaessa myös tavalliset ihmiset kiinnostuivat oman kunnon ja terveyden huolehtimisesta palkkaamalla itselleen henkilökohtaisen valmentajan, liittymällä kunto-, liikunta- ja terveyskeskuksiin ja liikkumalla säännöllisesti. Lopullisesti personal training murtautui läpi 1990-luvulla, jolloin miltei jokaisella kuntosalilla oli käytettävissä oma personal trainer.

Suomessa personal trainereiden ensimmäisiä asiakkaita olivat kilpa- ja fitnessurheilijat, mallit, missit ja rikkaat ihmiset, jotka olivat kuulleet/tutustuneet alaan matkatessaan maailmalla. Alan alkuvaiheessa personal training olikin lähinnä kuntovalmennusta ja kehonmuokkausta. Personal trainingin luonne on kuitenkin muuttunut ajan saatossa. Syitä ovat ihmisten tietoisuuden ja mielikuvien muuttuminen, huonokuntoisuuden ja lihavuuden lisääntyminen, asenteiden muuttuminen, ihmisten parantunut taloustilanne ja palvelusisällön muuttuminen (Ravitsemus) sekä profiloituminen enemmän terveys- ja elämäntapavalmennuksen suuntaan. Nykyään tyypillinen asiakas on tavallinen, työssäkäyvä, liikunta- ja terveystottumusten muutosta haluava, uraputkessa terveyttään ja hyvinvointiaan laiminlyönyt, laiskistunut ja mukavuudenhaluun mieltynyt, herkutteleva sekä ehdottomasti ylipainoinen.  Personal training on muuttunut pelkästä kuntovalmennuksesta asiakkaan kokonaisvaltaiseksi, suunnitelmalliseksi, monipuoliseksi, mielekkääksi ja pitkäjänteiseksi elämäntapavalmennukseksi, jolla autetaan ja tuetaan asiakkaan omaa liikunta- ja terveystottumusten muutosprosessia psyykkistä valmennusta apuna käyttäen.

Kautta aikain monille lajiharrastajille tutuksi tulleet kivirappuset treenipaikkana.

Personal training on ollut pitkään yksi maailman nopeimmin kasvavista aloista ja ennusteet Euroopan terveys- ja hyvinvointiyhdistys, EHFA:n mukaan näyttävät sen kasvavan ja vahvistuvan edelleenkin. Suomessakin on päällä yleinen "terveys- ja liikuntahuuma", joka vaikuttaa kysyntään positiivisesti - ihmiset ovat valveutuneempia terveydestään ja halukkaampia elämänmuutokseen kuin aikaisemmin, toki tarvetta ja syytäkin on paljon enemmän kuin ennen.

Personal trainer on liikunta-ala ammattinimike, jonka suomennoksina käytetään henkilökohtaista valmentajaa/ohjaajaa, omavalmentajaa, yksilöohjaajaa yms... Personal trainer ei ole suojattu ammattinimike Suomessa, mutta laatustandardien mukaiset trainer-koulutukset takaavat kyllä tieto-taito-osaamisen perustason. Euroopassa toimiva European Health and Fitness Association (EHFA) ja Yhdysvalloissa toimiva National Commission for Certifying Agencies (NCCA) ovat laatineet koulutuksilleen laatustandardit ja valvovat niitä omissa maanosissaan.

Olen opiskellut kuntosaliohjaajaksi H&B Collegessa, Tampereella vuosina 2008-2009 ja personal traineriksi Carl Wilhelm Akatemiassa, Tampereella vuosina 2009-2010. Lisäksi ravitsemustieteen ja liikuntalääketieteen A-opinnot avoimessa yliopistossa, Helsingissä/Jyväskylässä vuosina 2008-2009.

Mäkijuoksua kaupungin sydämessä, varjojen vilvoitellessa.

Indikaatiot:

  • Laihduttaminen, kiinteytyminen, painon hallinta
  • Yleiskunnon parantaminen
  • Lihasmassan/voiman lisääminen
  • Kestävyysominaisuuksien parantaminen
  • Harjoittelun tehostaminen, monipuolistaminen, muuttaminen
  • Liikuntaharrastuksen aloittaminen/toteuttaminen
  • Liikunnan ilon ja motivaation löytäminen
  • Kuntoutuminen traumoista, leikkauksista
  • Työkyvyn ylläpitäminen/parantaminen
  • Terveellinen ravitsemus
  • Elämäntapojen muuttaminen
  • Vireystilan/energian lisääminen
  • Yleisen hyvinvoinnin lisääminen
  • Ajan hallitseminen ja minä-itse-ajatuksen löytäminen
  • Elintapasairauksien ehkäiseminen/hoitotasapainon parantaminen (Diabetes, veren rasva-arvot, korkea verenpaine ja metabolinen oireyhtymä)
  • Kipujen ja särkyjen vähentäminen/poistaminen
  • Kehon lihastasapainotilan saavuttaminen/ylläpitäminen
  • Lajivalmennus (Juoksu yms.)
  • Lajiohjaus (Kuntosaliohjaus yms.)
  • Erityisliikunnan tukeminen (Raskaana olevat, invalidisoituneet yms.)
  • Mielihyvän ja nautinnon löytäminen liikunnasta, ravitsemuksesta ja elämästä

Ei fyysinen harjoitteluosuus tältä näytä - nyt on vain aika hengähtää, pitää pieni lepotauko ja nauttia vähän auringosta.

Kontraindikaatiot:

  • Personal trainer-palvelut sopivat lähes kaikille ikään, kokoon, sukupuoleen ja kuntoisuuteen katsomatta - henkilökohtaisella valmentajalla on ammattitaito sekä aloittelevia kuntoilijoita, perusliikkujia, kuntoutusta tarvitsevia, erityisliikuntaa vaativia, lajivalmennettavia, elämäntaparemonttilaisia kuin kokeneitakin liikkujia varten. Haluton ei vain yksinkertaisesti voi olla, ensimmäinen osoitus halukkuudestasi muutokseen on yhteydenotto ja mukaan lähteminen - perästä ei kannata vetää, mutta persuksille toki potkitaan tarvittaessa!